Vārdi: Moonsorrow. Talvi.

Kuuletko tuulen vuoria jaytavan?
Jaalinnoissa talven yksin se ulvoo
Vapautettu pakkanen pian meidat saavuttaa
Rautaportit avautuu, on aika kuoleman
Kun syksy vaihtuu talveen

Ei kylmyys tunne armoa
Ei pakkanen vaisty koskaan

Tunnetko poltteen jaisen peitteen
Hyytavan sisimpaasi?
Ala katso valkeutta vaan kohtaa pakkanen
Tuhoava lempean taivahan
Kun saapuu talvi ikuinen

Ei kylmyys tunne armoa
Ei pakkanen vaisty koskaan

Kaikki lampa katoaa, talvi tekee tuloaan
Vihrea saa vaipan valkoisen
Pohjoisissa hoveissa on lumipeite ikuinen
Et kesaa enaa nahda saa, vain taivaan kalvenneen

Kylma henkays sammuttaa liekin Ikuisen
Pohjoisen hoveissa on talvi armoton
Jainen kiille metsissa pian heikot lannistaa
Talvilinnain siimeksessa aikamme on koittanut

Pakkanen on nalissaan
Taivaanne se verhoaa
Ei kylmyys tunne armoa
Ei pakkanen vaisty koskaan

Ei kylmyys tunne armoa
Ei pakkanen vaisty koskaan
Jo saapuu talvi ikuinen
Vihrea saa vaipan valkoisen

Siivet katkaistaan, vastarinta murretaan
Ei yksikaan enkeli eloon jaa

Viiltava pakkanen voiton saa
Lumi on peittava pohjoisen maan
Lehdet kalpenee, valittaen kuolee
Pilvet keraantyvat katselemaan

Paholaiset temmeltavat sydamessa talven
Vasymatta tanssivat valkoisissa saleissa
Jo ikuinen talvi vallitsee
Sen loppua turha on odottaa

Kuulkaa
Lapset pakkasen
Kuulkaa
Tama talvi on ikuinen