Vārdi: Ajattara. Itse. Rajan Takaa.

Yo oli musta
Sita mustemmaks kavi niin
Suo kutsui kulkijaa
Kaski miesta syvyyksiin
On mieron polulla paha
Siel on Perkeleen jalan jalki
Lepoon laski syntisen
Oli vuode kostea kylma

Synnin peitto varjon heitti
Kylma selkaan iski
On hetki ennen syntymaa
Ja kivet hiljaa itki

Verinen oli aamu
Peitti kasvot kristalliin
Maa kuin valkoinen sametti
Takoi muistot kylmiin kiviin
Ei vaskivyo kannattele
Rautapaita pitele
Maaemo hengen otti
Kihlojansa kysymatta

Synnin peitto varjon heitti
Kylma selkaan iski
On hetki ennen syntymaa
Ja kivet hiljaa itki
Ei kukaan sure haudallansa
Raato yksin makaa
Vielakaan ei vapaudessa
Orja rajan takaa